|
säkä 141cm, punarautias |
Kilpailukalenteri
VIR MVA Ch. Arvonimi myönnetty 11.11.2007!
Palkittu lokakuun 2008 KRJ-laatuarvostelussa KRJ-I
Palkittu joulukuun 2008 VVJ-laatuarvostelussa VVJ-I
Palkittu lokakuun 2008 Sh-tammojen kantakirjassa KTK-II
Pikantin Elsa, hyvätahtoinen ja päättäväinen valjakko- ja koulupainotteinen suomenpienhevostamma. Elsan sydän ottaa avoimin mielin uusia ihmisiä elämäänsä ja on mukana monen ihmisen kokemuksissa.
Hei. Nimeni on Pikantin Elsa, eli lempinimeltäni vain Elsa. Olen kaunis punarautias Suomenpienhevos tamma. Olen hoitaessa nöyrä tamma, vaikka välillä saatan olla hieman huonolla tuulella. En kuitenkaan tekisi pahaa kärpäsellekkään. Taluttaessa käyttäydyn yleensä nätisti, enkä yritä lähteä omille teilleni. Välillä kuitenkin saatan nappaista muutaman ruohontupsun tien sivusta. Olen koulu- ja valjakkopainotteinen, joten kilpailen aktiivisesti molememmissa lajeissa. Ratsastaessa olen nöyrä, vaikka en kestä suustani kiskomista tai kylkieni potkimista. Askeleeni ovat lennokkaat, sekä pehmeät istua. Taivun hyvin oikean ratsastajan kanssa, eikä vastalaukoissakaan ole ongelmia. Esteillä olen reipas, mutta saatan kuumua hieman korkeammilla esteillä. Rakastan maastossa käyntiä. On ihanaa hengittää raikasta metsän ilmaa, sekä välillä hieman irrotella arjesta. Muiden hevosten kanssa olen rauhallinen, enkä yritä viedä johtajan paikkaa. Yleisesti olen oikein mukava, vaikka joskus hieman neitimäinen.
Elsa on ihmisystävällinen, rehti ja reipas tamma, joka ei pienistä hermostu. Kertakaikkiaan helppo tamma, jopa aloittelijan hoidokiksi, sillä se ei yleensä liiemmin häiriinny pienistä, eikä niinkään suuremmistakaan virheistä. Elsalle ei tulisi mieleenkään kenkkuilla tai jekkuilla ihmisten kustannuksella, vaan tamma tekee milteinpä aina kaiken mitä pyydetään, tosin joka hevosellahan on huonot päivänsä, mutta silloinkin Elsa pyrkii käyttäytymään suhteellisen siivosti. Elsa on kuitenkin suurisydäminen tamma eikä ota pahasti nokkiinsa juurikaan mistään. Karsinassa Elsaa ei tarvitse välttämättä edes sitoa kiinni, sillä tamma usein jököttää lähes koko toimenpiteen ajan samalla paikalla, puhaltaen välillä hellästi hoitajansa kädelle. Elsa ei kutise mahan alta, eikä aristele päätään. Kavioiden puhdistuskin käy yleensä vaivatta, sillä kärsivällinen Elsa ei piittaa vaikka joutuisi seisomaan vähän kauemminkin kolmella jalalla. Tamma on todella helppo taluttaa, tosin välillä on vähän ahne ruohon suhteen ja yrittää mennä haukkaamaan muutaman ruohotupsun aina tilaisuuden tullen. Tamma uskoo kuitenkin ensimmäisellä kiellolla ja kulkee nätisti lopun matkaa kiltisti vierellä, kun taluttaja on määrännyt rajat Elsalle.
Laitumella Elsan voi laittaa huoletta muiden seuraan. Rauhallisen luonteensa ansiosta ei yritä viedä johtajan paikkaa, mutta välillä vähän irrottelee kavereiden kanssa ja juoksee harja hulmuten pitkin nurmea. Yleensä oikein mukava tamma, joka ei tekisi kärpäsellekkään pahaa. Pestäessä Elsa seisoo yleensä rauhallisesti paikoillaan, vaikka ensin saattaa katsoa vesiletkua hieman ihmeissään ja yrittää väistellä sitä. Kerran kun asiasta kuitenkin neidille huomauttaa, niin se seisoo loppuajan paikoillaan. Ehdottomasti ihana luonteinen ja ihmisystävällinen Suomenpienhevostamma, joka varmasti sulattaa jokaisen sydämen.
Ratsastaessa Elsa on nöyrä ja hyvin liikkuva tamma. Se on oikea unelma kouluratsu, joka liikkuu hyvin ja lennokkain askelin. Elsa ei kuitenkaan kestä yhtään suusta repimistä tai kylkiin potkimista, joten näitä asioita kannattaa mielihyvin välttää. Elsan kanssa on siis tärkeää, että pitää kädet rentoina ja pelkät istunta-avutkin riittävät tämän tamman liikuttamiseen. Kouluratsatuksen parissa se liikkuu hyvin ja lennokkain askelein. Askelten kokoamiset menevät tältä tammalta helposti, vaikka tarvitseekin osaavan ratsastajan toteuttaakseen kaiken, mitä siltä pyydetään. Elsa menee hyvin väistöt ja avo-, sekä sulkutaivutukset jokaisessa askellajissa, vaikka välillä tamma saattaa tulkita avon- ja sulun avut, pohkeenväistön apuina. Elsalla tulee harvoin tahtirikkoja, oli millainen päivä tahansa. Oikea unelma kouluratsu, tarpeeksi rento, mutta mielellään työskentelevä. Elsa on kuitenkin vain yhden ihmisen hevonen, joten monet ratsastajat eivät voi tällä tammalla ratsastaa.
Esteillä Elsa innostuu ja saattaa hieman kuumetakkin. Se hyppää hyvin ja hienolla hyppytekniikalla, joten se on lähes automaatti esteillä. Ratsastaja kuitenkin joutuu tekemään puolipidätteitä ennen estettä, että Elsa osaisi ponnistaa oikeasta kohdasta. Elsa hyppää mitä erikoisimpia esteitä, eikä paljoa kyttäile, vaikka este olisikin hitusen pelottava. Maastoillessa Elsa on rauhallinen ja melko innokas tamma. Elsa ei kuitenkaan pelkää mitään, joten maastoilu on turvallista tämän tamman kanssa. Elsa rakastaa hieman päästellä hiekkateillä, mutta myös rauhalliset käynti- ja ravilenkitkin ovat Elsan mieleen. Yleensä Elsa pärskähtelee onnellisena. Oikein hieno ratsu, oikean ihmisen käsissä.
Ajaessa Elsa on reipas ja tarkkaavainen tamma. Se kuuntelee ohjastajan pienimmätkin avut ja toimii sen mukaisesti. Elsa taipuu hyvin, vaikka kärryt olisikin perässä. Elsa uskaltautuu veteenkin, jos radalla sattuu olemaan sellainen. Yleensä Elsa menee hyvässä muodossa ja sen jalat joustavat hyvin liikettä. Myös laukka on rullaavaa, vaikka Elsalla olisikin perässä painavat kärryt. Valjakkoajokilpailuissa Elsa keskittyy vaan olennaiseen, ei muuhun ympäristöön tai hevosiin. Sen liikehdintä on hienoa ja sopii erinomaisesti valjakkohevoselle. Ajajan täytyy olla tarkka, eikä hän saa yhtään sählätä apujen kanssa, koska Elsa on kuulolla jokaisesta ojastajan antamasta avusta. Talvella Elsan voi myös laittaa vetämään rekeä, jos keli vain sallii sen. Elsa nauttii ajajan ja hevosen välisestä yhteistyöstä, joten tämä neiti varmasti tekee parhaansa ajettaessa. Rakastaa ennen kaikkea työskentelyä, sen takia vetää mielellään erilaisia kärryjä, eikä parivaljakossakaan tule ongelmia, sillä Elsa on tottunut työskentelemään muiden hevosten seurassa.
suku
| i. VIR MVA Ch. Ellenin Timotei |
ii. Mäkikuisma KERJ-III, KRJ-III, YLA2 |
iii. Muurahainen |
| iie. Mini-Liina | ||
| ie. Juhannusruusu YLA2, KTK-III |
iei. Keelin Keimo | |
| iee. Niittyleinikki | ||
| e. VIR MVA Ch. Ellenin Titta KRJ-II, VVJ-I |
ei. Nestori Miikkulainen VVJ-II |
eii. Pappilan Apupoika |
| eie. Miisa | ||
| ee. Tiiti KRJ-IV, VVJ-II, YLA3 |
eei. Voitto-Ilmari | |
| eee. Tilru |
21.01.09 t. Pikantin Neilikka (i. Atsalean Fernando)
31.12.08 t. Pikantin Jekala (i. ILO Termiitti)
01.09.08 o. Pikantin Vaisto (i. Vaapukan Humu)
16.02.08 t. Kirveltäjän Kiia (i. Taikakuun Tulisielu)
15.01.08 o. Maajussi KIR (i. Haikauksen Huurreperkele)
04.01.08 o. Kirveltäjän Sorainen (i. Transsin Sormi Suussa)
Elsan isä Ellenin Timotei on komea kuvankaunis Suomenpienhevos ori. Väriltään Timotei on tummanrautias ja säkäkorkeudeltaan kysyinen ori on vain 143cm. Näyttelyistä Timotei on saanut VIR MVA Ch. arvonimen, joka tarkoittaa virtuaalista muotovaliota. Luonteeltaan Timotei on perus suomiputte, se seisoo järkähtämättä paikoillaan harjauksen aikana ja toimii muutenkin järkevästi. Sileällä Timotei on mukava ja sillä on lennokkaat liikkeet, vaikka tarvitseekin aikaa mennäkseen hyvin. Timotei on kilpaillut kouluratsastuksen parissa menestyneesti. Myös esteratsastuksen, sekä kenttäratsastuksen parissa Timotei on menestynyt hyvin. Timoteillä on muutama varsa, jotka ovat kaikki kilpailleet kouluratsastuksen parissa menestyneesti. Upea koulupainotteinen Suomenpienhevos ori.
Elsan isänisä Mäkikuisma oli komea suomenpienhevosori. Sen omisti Ellen M, joka on omistanut lähes kaikki muutkin hevoset Elsan suvusta. Ori sai jälkeläisiä elämänsä aikana seitsemän kappaletta, joista neljä on oreja ja loput tammoja. Kaikki Mäkikuisman varsat ovat kilpailleet menestyneesti koulu- ja valjakkoajon parissa. Säkäkorkeutta orilta löytyi 138 senttiä ja se oli väriltään tummanruunikko. Ori palkittiin kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa III-palkinnolla ja kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa III-palkinnolle. Ori on myös palkittu yleislaatuarvostalussa II-palkinnolle. Jo palkinnoista voi päätellä, että ori on paljon kilpaillut ja monesti sijoittunut ja voittanut ori.
Elsan isänisänisä Muurahainen oli oikea monitoimiputte, joka oli joka pikkutytön unelma; niin kiltti ja rauhallinen, että vaikka maailma olisi romahtanut niin herra ei olisi korvaansa lotkauttanut. Vietti nuoruudenpäivänsä pikkukisoissa käyden, hyvin pärjäten ja sijoittuen ja vanhemmaksi tultaen niitti pikkutyttöjen huomiota pienessä ratsastukoulussa turvallisesti esteiden yli liitäen ja rauhallisesti toimien ja pari varsaa vanhuudenpäivillään hoitaen. Murkku oli väriltään kanelinrautias ja säkäkorkeutta herralta löytyi vajaat 145 senttimetriä.
Elsan isänisänemä Mini-Liina oli kaunis pieni punarautiastamma. Mini-Liina oli säkäkorkeudeltaan 140cm korkuinen, ja täynnä sisua. Se ostettiin erääseen maalaistaloon lastenratsuksi, mutta ei soveltunut siihen jääräpäisen luonteensa takia. Mini-Liinalla ei koskaan kilpailtu virallisissa kilpailuissa, mutta muutamissa tallin koulukilpailuissa vanhalla rouvalla käytiin. Mini-Liina piti erityisesti kärryjen vetämisestä, josta se nautti suunnattomasti. Mini-Liina vietti eläkepäivänsä Haminan seudulla, pienessä maalaistallissa, josta se päästettiin 26-vuoden ikäisenä vihreämmille laitumille.
Elsan isänemä Juhannusruusu oli kuvankaunis Suomenpienhevostamma. Juhannusruusu oli väritykseltään tummanrautias, ja säkäkorkeutta löytyi vain 137 senttimetriä. Juhannusruusu palkittiin elämänsä aikana Yleislaatu arvostelussa toisella palkinnolla eli YLA2. Juhannusruusu Kantakirjattiin myös Suomenhevosten kantakirjassa III -palkinnolle. Juhannusruusu kilpaili elämänsä aikana menestyneesti kouluratsastuksen puolella, mutta myös esteillä. Ruusu jätti jälkeensä neljä hienoa varsaa, joista kolme ovat tammoja.
Elsan isänemänisä Keelin Keimo oli lapsiperheen ratsu, jolla oli mielyttävä luonne, mutta se oli aivan liian hurja orina lasten ratsuksi. Keimon sukua haluttiin kuitenkin jatkaa ennenkuin se ruunattiin, jolloin syntyi mukavia suvun jatkajia orille. Toimi niin koulussa kuin esteillä perusasioissa hyvin eikä tahtonut pahaa kenellekään. Lasten kasvettua toinen tytöistä pystytti pienimuotoisen ratsastuskoulun, jossa Keimo palveli aloittelijoita vanhuudenpäiviin saakka, jolloin se pääsi laitumille muiden ruunien kanssa.
Elsan isänemänemä Niittyleinikki oli upea suomenpienhevostamma. Leinikiltä löytyi säkäkorkeutta vajaat 148cm ja väriltään neiti oli kaunis vaaleanrautias. Leinikiltä löytyi lahjoja niin kouluratsastuksen puolelle, kuin valjakkoajoonkin. Tamman kilpailu-ura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä se jouduttiin lopettamaan 15 vuotiaana nuorena rikki meneen jalan takia. Leinikki jätti kuitenkin muutaman varsan jatkamaan uraansa, jotka ovatkin menestyneet upeasti.
Elsan emä Ellenin Titta on nätti rautias Suomenpienhevonen. Säkäkorkeutta tältä tammalta löytyy vajaat 148cm. Titan kasvattaja on Ellenin Suomenhevoset, josta se muutti vanhetessaan Pifukseen, josta se on muuttanut Peppi S. mukana muihinkin hänen talleihinsa. Titta on kilpaillut kouluratsastuksen parissa mukavasti menestyen, mutta valjakkoajo on Titan ehdoton painote. Valjakkoajosta Titta on napannut 20 sijoitusta. Titta on luonteeltaan kiltti ja hyvätapainen tamma. Se on rauhallinen, mutta silti kuitenkin aina todella pirteän ja elävän näköinen neiti. Kouluratsuna Titta toimii hyvin, menee erilaiset taivutukset ja väistöt. Ajaessa menee myös kuin enkeli ryhdikkäin askelin ja hyvässä muodossa, oikea löytö valjakolle. Titta on jättänyt jälkeensä muutamia hyvin menestyneitä Suomenpien- sekä Suomenhevosta.
Elsan emänisä Nestori Miikkulainen oli komea, valjakkopainotteinen Suomenpienhevosori. Nestorin omisti kuollessaan Ellen M., joka on myös Titan kasvattaja. Nestori oli kaunis rautias, pitkällä harjallaan. Elämänsä aikana Nestori kilpaili vain valjakon parissa ja saavutti Valjakon laatuarvostelussa VVJ-II. Jälkeläisiä Nestori sai elämänsä aikana viisi kappaletta, joista kaikki ovat kilpailleet ahkerasti kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa. Luonteeltaan Nestori oli rauhallinen, täydellinen valjakkohevoseksi. Ori päästettiin vihreämmille laitumille 15. heinäkuuta 2007.
Elsan emänisänisä Pappilan Apupoika oli liinakko 148cm pienori. Apupojalla kilpailtiin pääasiassa kouluratsastuksen parissa, mutta Apupoika taitoi myös valjakkoajon yhtä hyvin. Jälkeläisiä Apupoika sai viisi kappaletta ennen kuolemaansa, jotka kilpailevat/kilpailivat kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa. Apupoika vietti eläkepäiviään Kainuussa perhehevosena, opettaen perheen pienempiä ratsastamaan.
Elsan emänisänemä Miisa oli kuvankaunis Suomenhevostamma. Miisa syntyi hieman pohjoisemmassa ja eli työhevosena siellä. Miisa oli väriltään kaunis vaaleanruunikko, tähdellä varustettuna. Se oli hyvärakenteinen, ja jalka-asennot olivat mitä parhaimmat, mutta Miisaa ei koskaan yritetty kantakirjata. Eläkepäivinään Miisa sai muutaman varsan, jonka jälkeen se siirtyi perhehevoseksi Keski-Suomeen eräälle maatilalle. Miisa kuoli vanhuuteen vuonna 2004, kun vanhuuden vaivat alkoivat painamaan rouvaa.
Elsan emänemä Tiiti oli kaunis tummanrautias Suomenpienhevostamma. Säkäkorkeutta Tiitiltä löytyi 147cm, eli pienhevosissa pysytään. Tiitinkin omisti Ellen M., Ellenin Suomenhevosista. Tiiti kilpaili elin aikanaan niin valjakkoajon parissa, kuin kouluratsastuksenkin. Kouluratsastuksen laatuarvostelussa Tiiti on palkittu KRJ-IV. Myös valjakkoajon laatuarvostelussa on Tiiti käynyt. Sieltä Tiiti nappasi II palkinnon. Tiiti sai elämänsä aikana viisi jälkeläistä. Kaikki ovat kilpailleet hyvin niin kouluratsastuksen, kuin valjakkoajonkin parissa. Tiiti on palkittu myös YLA3, yleislaatuarvostelussa.
Elsan emänemänisä Voitto-Ilmari oli komea punarautias ori. Ilmari oli säkäkorkeudeltaan 142cm, joten ponimitoissa liikuttiin. Ilmari kilpaili elämänsä aikana niin kouluratsastuksen, kuin esteratsastuksenkin puolella. Kuitenkin orin kilpailu-ura jäi lyhyeksi, sillä ori menehtyi 15 vuotiaana onnettomuudessa. Ilmari sai elämänsä aikana kuitenkin muutaman jälkeläisen, jotka ovat jatkaneet orin kilpailu-uraa.
Elsan emänemänemä Tiltu oli kaunis punarautias pienhevostamma. Tiltu omasi hyvät ja tempoisat liikkeet ja periyttikin niitä sen jälkeläisille. Tiltu oli kuitenkin melko tuntematon elinaikanaan, mutta kuollessaan sen jälkeläiset toivat nimen pinnalle.
päiväkirja
|
30.12.08 weeramin kouluvalmennus - Elsan kanssa alku verkka sujui hienosti, ympyrät ja muut onnistuivat aika lailla mutkattomasti. Kun kuitenkin ryhdyimme ratsastamaan, ja ratsastaja ryhtyi miettimään todella paljon, menivät avut vahvoiksi ja suusta hieman tuli repimistä. Elsa ryhtyi hermostumaan siitä, ja kun ratsastaja hermostui siitä ? oli meillä kunnon pukkilaukat maneesissa. Kun käytimme aikaa istunnan korjailuun, ja siihen että ratsastaja ryhtyi ratsastamaan istunnalla eikä suinkaan käyttänyt pohkeita niin vahvasti tai ollut kova kädestään. Elsa ryhtyi tekemään yhteistyötä, ja ratsukko näytti mallikkaalta. Avo ? sekä sulkutaivutukset sujuivat pari valjakolta hienosti, ja ratsastajan avutkin pysyivät pehmeinä. 23.12.08 Fiorin kouluvalmennus - Elsa oli jo alkuraveissa kuuliainen. Kunnolla töihin aletuamme tuli kuitenkin hieman ongelmia. Menimme pohkeenväistöjä. Ensimmäisillä kerroilla Elsan ratsastaja pidätti liian kovaa ja samalla potki kylkkiin, jotta Elsa väistäisi. Elsa ei kuitenkaan pitänyt siitä, eikä oikein tienny mitä olisi pitänyt tehdä. Kun ratsastaja rentoutui, eikä kiskonut suusta tai potkinut Elsa alkoi liikkua lennokkain askelin ja teki väistöt siististi ja osaavasti. Väistöjen lisäksi teimme sulku- ja avotaivutuksia. Aluksi Elsa ei oikein ymmärätnyt ratsastajan apuja ja yritti väistää. Muutaman hieman epäoonstuneen yrityksen jälkeen ratsastaja osasi antaa selkeemmät avut ja Elsa teki kauniit sulku- ja avotaivutukset. Jatkoimme työskentelyä laukkaympyrällä. Elsa vastusteli aluksi taivutusta, mutta sen saimme pian korjattu. Silloin Elsa kulki nättinä paketti, kaulakaarella lennokain askelin. Koska ratsukon työskentely sujui hyvin ja Elsa kuunteli pelkät painoavut kokeilimme vastalaukkoja. Alkuun laukkassa oli pieniä tahtirikkoja, ja Elsa yritti vaihtaa laukkaa. Kun pari sai yhteisymmärryksen asiasta vastalaukat sujuivat erinomaisesti. 01.12.08 Laura R. valjakkovalmennuksen este- ja maasto-osuus - Lounaan jälkeen siirryin taas Pepin kanssa valmistelemaan kaunista Elsaa valmiiksi. Tällä kertaa harjoituksen kohteena oli maraton Yélnan maastossa. Elsa hörähteli tyytyväisenä syötyään hieman heinää. Tamma pysyi rauhallisesti paikoillaan, joten pääsimme jo pian siirtymään maastopolun alkupäähän. Tällä kertaa lähdin Pepin ja Elsan kyytiin. Tällä kertaa olimme ajatelleet ajaa melko lyhyehkö harjoitusmaratoonin, joten matkan pituus oli tällä kertaa enintään kuusi kilometriä. Tuuli humisi puiden latvoissa ja aurinko oli korkeimmillaan keskipäivällä. Välillä pilvet peittivät auringon, mutta päivä oli erittäin kaunis. Elsa tarpoi eteenpäin rivakasti ja energisesti oikein hyvässä kokoonpanossa. Tamma totteli Peppia erittäin hyvin. Peppi oli rento ja kuunteli ohjeistuksiani tarkkaavaisesti. Kestävyyskoe sujui erittäin hyvin. Elsa vaihtoin askellajia Pepin pyydettäessä ja tamma kulki määrätietoisesti eteenpäin. Saavuttuamme maratoonin lyhyehkölle esteosuudelle alkoi valmennuksen hauskin osio. Peppi ohjasi huolellisesti tammaansa, ja Elsa kuunteli valppaana ohjastajansa pyyntöjä. Puu- ja kiviesteiden ohitukset ja kiertämiset onnistuivat oikein hyvin, mutta vesiesteillä tamma hieman epäröi ensin. Lopulta kuitenkin Elsa tottui tilanteeseen ja pääsimme eteenpäin. Aika kului nopeasti ja aurinko alkoi laskemaan, sillä aikaa kun vielä puuhailimme maratoonin esteosuudella kertaillen eri esteitä kerta toisensa jälkeen. Lopulta kuitenkin päätimme palata tallin suuntaan. Linnut lauloivat iltapäivän laulujaan ja punainen aurinko laski selkämme taakse jääneen metsikön taakse. Nousimme pois vaunuista ja veimme ne paikoilleen. Siirryin Pepin ja tamman perässä talliin hoitelemaan tallitöitä. Peppi kunnosti Elsan iltakuntoon ja ruokki tämän. Lopulta siirryimme pienkartanon asuintiloihin puhumaan seuraavan päivän tarkkaavaisuus osa-alueen valmennuksesta. 01.12.08 Laura R. valjakkovalmennuksen kouluosuus - Aloitimme Pepin ja Elsan kanssa valjakkoajovalmennuksen kouluosuuden jo aikaisin aamulla, jotta ehtisimme harjoitella päivän aikana muitakin osa-alueita. Oli kaunis alkutalven päivä. Lämpöasteita oli liki yhdeksän astetta ja edellisen viikon lumi oli sulanut ja mennyt menojaan, joten valmennus voitaisiin suorittaa Yélnan kentällä. Peppi valmisteli Elsaa valmennusta varten. Tamma käyttäytyi erittäin mallikkaasti hoitaessa ja pian pääsimmekin ulos kiinnittämään vaunuja pienikokoisen suomenpienhevostamman perään. Elsa seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun autoin Peppiä vaunun kiinnittämisessä. Pian olimmekin valmiina ja suuntasimme Yélnan suurelle kentälle, jota oli suurennettu lähiaikoina tallin hevosmäärän kasvettua. Perillä Peppi nousi vaunuun ja teki pieniä alkuvalmisteluita, kun itse siirryin hieman sivummalle. Läheisissä tarhoissa hevoset hörisivät meille uteliaina. Pian kaikki olikin valmista ja aloitimme valmennuksen. Peppi pyysi Elsaa siirtymään käyntiin, ja tamma lähti rauhallisesti liikkeelle. Ensiksi aloitimme kouluosuuden pienillä ja yksinkertaisilla tarkkuusharjoituksilla, muttavähitellen etenimmevaativampiin harjoituksiin. Elsa totteli ohjastajaansa erittäin tarkkaavaisesti, ja yhteistyö sujuiongelmattomasti. Hetken kuluttua päätimme lisätä hieman vauhtia jarjoituksiin, ja Peppi pyysi tammaa siirtymään raviin. Tamma pyrki eteenpäin kauniissa muodossa, ja koko valjakko näytti erittäin hienolta sivusta katsoessa. Täsmällisyyttä suorituksesta ei puuttunut. Muutamia pikkuvirheitä tuli, mutta parivaljakko selkeästi otti oppia virheistään ja he petrasivat suoritustaan aina vähitellen. Aika kului nopeasti ja pian aloitimmekin lopettelemaan. Kehuin Pepille kuinka mallikkaasti valmennus oli sujunut ja vähitellen siirryimme tallille päin pitämään pientä taukoa. 27.09.08 Roses:in kouluvalmennus (väistöt, vastalaukka) - Elsa oli heti valmennuksen alusta asti kuulolla ja kulki nöyränä ja hyvin muodossa. Valmennuksen päätarkoituksena oli harjoitella pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja, jotka Elsa suoritti avustuksellasi todella hyvin. Elsan mielestä kaikki oli turhankin helppoa, tai ainakin se näytti siltä. Se aivan kuin liisi ja teki kaikki käskystäsi mallikkaasti. Välillä vain jouduin muistuttamaan käsien asennosta, sillä ne tuntuivat välillä jäävän huonoon asentoon, ja sen takia ohjastuntumasta tuli kova, ja Elsa ei siitä pitänyt. Muuten valmennus meni mallikkaasti, Elsa väisti hyvin, tosin kerran oli asetus hieman väärään suuntaan, mutta muuten ok. Elsa oli hienon kouluhevosen näköinen kulkiessaan nätisti kaula kaarella peräänannossa. Ratsastit sitä oikein hyvin, Elsa oli oikein tyytyväisen näköinen. Vastalaukat menivät kuin vettä vaan, aivan kuin siinä ei mitään kummallista olisikaan. Nostot meinasivat välillä vaan hieman venyä, mutta suurin osa niistä oli pisteessä. Seuraavan kerran vain samalla tavalla, olitte loistokaksikko! |
|
21.09.08 Tvin:in estevalmennus (70cm) - Elsakin oli pirteänä heti valmennuksen alussa. Sitä sai pidätellä jopa käynnissä ettei se omin luvin siirtynyt raviin. Ennen esteitä harjoittelimme hieman pohkeenväistöä. Se meni oikein hyvin ja Elsa oli oikein kuuliaisena koko ajan. Se vastasi kaikkiin apuihisi hyvin. Pystytin teille pienen radan, joka koostui kolmesta noin 50cm korkuisesta pystystä. Hyppäsitte aluksi vain yhden esteen ja se sujui oikein hyvin. Radalla Elsa ei kuitenkaan ollut enää aivan niin kuuliainen. Se ryntäsi hieman liikaa esteillä ja sen seurauksena puomeja tippui muutamaan otteeseen. Viimeisellä kerralle sait sen kuitenkin sovittamaan askeleensa paremmin ennen esteitä. Korotin esteitä hieman korkeammiksi ja lisäsin rataan vielä muurin ja okserin. Kielsi muurilla ensimmäisen kerran. Silloinkin syynä oli se, että askeleet eivät sopineet. Seuraavalla kerralla se ei edes kytännyt estettä vaan hyppäsi sen todella sulavan näköisesti. |
|
17.09.08 Tinddin kouluvalmennus (Helppo A) - Valmennus alkoi pienillä innostuksen väreilyllä, kun Elsa hipsutteli maneesiin. Maneesissa ei kuitenkaan onneksemme ollut häiriötekijöitä, jotta tamma pääsisi rauhassa tekemään työtänsä. Elsa rauhoittui piakkoin, ja rupesimme hiomaan käynnin eri tempoja. Normaali käynti luonnistui tottakai, ja tasaisella tuntumalla. Siirryimme keskikäyntiin. Useammassa käynnin temmoissa junkuttamisen jälkeen siirryimme hauskempaan - raviin! Otimme volteilla taivuttelua, jotta tamma keskittyisi paremmin, ja nöyränä suomalaisena Elsa teki töitä käskystä ja rupesi vielä petraamaan takajaloillansakin. Noh, volttejen jälkeen teimme huvikseen showmaisia siirtymisiä ravista laukkaan ja niistä tamma ottikin hieman innostumisen heiniä. Ratsastajan istunta oli kokoajan moitteeton, vaikka tuntuma suuhun vaihteli hieman liikaakin. Lisätyssä ravissa Elsan ruumis joutui jo tosissaan töihin. Vielä enemmän innostumisen merkkejä tamma osoitti, kun otimme harjoitusravia, eli ratsastaja saisi "hyllyä" selässä. Tämän jälkeen tuli luonnollisesti laukka. Laukkavolteilla haimme parempaa otetta suuhun, jonka ratsastaja parin voltin jälkeen saavuttikin. Laukka oli Elsalle helppoa ja oikeatahtista. Teimme laukanvaihtoja, jossa tamma tosissaan pähkäili, jalkansa asettaa. Elsa suoriutui rehellisesti kuitenkin tehtävistään. Temmonvaihtelut ja helpot koululiikkeet olivat Elsalle kuin hyvin luettuja ulkoläksyjä, suunnilleen kaikki ne se hallitsi helposti. Ratsastajalla saisi olla tiukempi käsi, kun ohjastuntuma valui välillä. |
|
15.08.08 - Heeii, prrr, tyttööö.. puheskelin Elsalle suorittaessani maneesissa Hepon Been radan keskiravia, jossa tämä neiti innostui hieman liikaa. No, onneksi Elsa on sen verran rehellinen, ettei hidastuksessa ollut ongelmia. Hieman nurkassa olevat esteet näyttivät neitiä häiritsevän, mutta saapa siedätyshoitoa niille. Elsa liikkui reteästi, eiliseen verrattuna. Silloin se oli vain madellut kouluvalmennuksessa. Painoin hieman pohkeilla, niin Elsa jo säpsähti ravaamaan heti innokkaana. Laukassa Elsa liikkui reippaasti, hieman liiankin. No, parempi reippaasti kuin hitaasti. Aloin loppuravailemaan, jolloi Elsa alkoi jo hieman rauhoittua. Taputtelin ja kehuin tammaa ääneen. |
|
05.08.08 tikun. kouluvalmennus (Vaativa B) - Jo valmennuksen alussa Elsa oli hyvin energinen, eikä olisi malttanut odottaa paikoillaan edes ratsastajan noustessa selkään. Lämmittelyssä Elsa olisi halunnut mennä kovempaa kuin mitä piti ja siinä olikin pitelemistä koko tunnin ajan. Kuitenkin oli ihan hyvä, että Elsalla oli energiaa, sillä lisäykset ja muut menivät kuin unelmaheovselta. Ne pienen hetket kun Elsaa ei tarvinnut pidetellä se kulki kauniisti kaulakaarella kuunnellen ratsastajaansa. Laukannostot ja vastalaukat menivät Elsalta oikein hyvin, vaikka intoa löytyikin hieman liikaa. Elsan liikkeet olivat reteät ja eteenpäin vieviä. Elsa kuitenkin kuunteli Peppiä koko valmennuksen ajan, sekä yritti parhaansa. |
|
29.07.08 estevalmennus (80cm) Pikantissa - Elsa liikkui jo nätisti valmennuksen lämmittelyssä lennokkain askelin. Tamma vaikutti erittäin innostuneelta ja reippaan oloiselta. Ratsastajalla oli hyvä asento ja pikkuneiti totteli apuja oikein kuuliaisesti ja herkästi. Elsa pääsi jo heti ensimmäisen esteen jälkeen rytmiin kiinni ja siitä alkoi vauhti sekä myllerrys. Tamma hyppäsi hyvällä hyppytekniikalla, mutta kuumeni kovin pian, joten Peppi sai aina välillä hieman rauhoitella tammaa. Erilaisten esteiden ylitykset sujuivat muitta mutkitta. Elsa ei epäillyt kertaakaan hyppyään ja ratsastaja käsitteli tammaa oikein hyvin. Peppi onnistui myös hyvin tekemään puolipidätteitä, jolloin hypyt vielä paranivat loppua kohden. Oikein innokas parivaljakko, jonka työskentelyä oli mukava seurata. Vaikka tamma onkin kouluratsu, niin löytyy kapasiteettia myös selvästi estepuolellekkin. |
|
24.07.08 Henrietan kouluvalmennus (Helppo A) - Lämmittelyssä Elsa oli erittäin reipas ja eteenpäinpyrkivä. Ratsukko oli näyttävä, avut olivat tehokkaat, mutta hellät ja huomaamattomat. Hevonen liikkui vaivattomasti ja kevyesti, taivutukset sujuivat upeasti, vastalaukkakin näytti erittäin hienolta ja tehokkaalta. Myös askelten kokoukset menivät oikein loistavasti, vaikka tahti välillä rikkoontuikin. Ratsastaja ja hevonen ovat molemmat erittäin osaavia ja kokeneita, tämä näkyy selvästi myös heidän suorituksissaan. Pysähdyksissä oli hieman ongelmia, koska Elsa kävi hieman kuumana, eikä millään meinannut pysyä aloillaan, mutta loppu tunnista Elsa toteutti tämänkin hienosti. Elsa käyttäyty oikein hienosti, vaikka oliki hiukan energinen. Kaunis hevonen, ratsastajan ja hevosen yhteistyötä oli mukavaa katsella! |
|
24.07.08 - Elsa muutti takaisin Pikanttiin |
virtuaalitalli